Muinaiset

Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan
 Kaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat
 Tällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien
 Joiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö
 Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat
 Ehkä kuulivat kun tuhon airuet tästä ohi ratsastivat
 Kaukana sodasta ja nälästä
 Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen
 On tänne jäätävä, meitä on niin vähän
 Luotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme
 Saamme yösijan viereltä kantojen, lehvistä peiton
 On turha pelätä virtaavaa vettä
 Ei täällä taivaalta sada tuhkaa
 Jos et tunne itseäsi pimeässä
 Et tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa
 Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet
 Sanat vuosilta ennen syntymäämme
 Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet
 Kun tuhannet silmät meitä tuijottavat
 Niiden suuntaan kääntyvät päämme
 Kohdatkaa muinaiset!
 Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten
 Ja syntyy itse uudelleen
 Kun taivas aukenee ja kastelee maan
 Juurtuu kiveen puu jokainen
 Niin kaatuvat seinät linnoitusten
 Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit
 Ruostuvat koneet ajan edestämme päättyneen
 Jäävät pohjaan laivat unohtuneet
 Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen
 Hetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet
 Palaavat maahan pyhät kirjoitukset
 Kohdatkaa muinaiset!
 Kohdatkaa uusi maailma!